Helle ja Hollanti



Hasseltin kummallisuuksia: leipäautomaatti.



Mittari näytti tänään ujoa 25 astetta, kun rimpuilin itseäni konkelin nokassa kohti kaupungissa sijaitsevaa pesulaa. Piti ottaa suunta kohti wassalonia (pesutupaa), sillä vaatteita menee täällä aika tiuhaan tahtiin kahdestakin syystä: Joka kerta kun poistun asunnolta, joudun käyttämään polkupyörää, jonka selästä ei selkä kuivana nousta. En oo vielä kertaakaan onnistunut lähtemään esimerkiksi aamulla kouluun niin aikaisin, ettei olisi tarvinnut polkea tosissaan.

Ilta-aktiviteetit on myös suurimmaksi osaksi painottuneet baarin puolelle, mikä on sinänsä ihan jees. Ainut huono puoli on se, että vaatteet haisee seuraavana päivänä röökiltä - täällä kun jengi hiisaa baareissa sisällä. Juottoloissa ei ole narikoita, yms. missä edes päällysvaatteita vois säilyttää suht hajuvapaina. Aamulla koko kymmenen neliön kokoinen lomalukaali dunkkaa aika vanhvasti hofnarilta, jos on illalla tullut jossain käytyä.

 Yhtäkkiä Suomen julkisten tilojen savuttomuus tuntuukin ihan hyvältä jutulta. Näin se matkailu tekee miehestä kukkahattutädin.

Jengi tulessa Maastrichtissa.

Käytiin sunnuntaina pikaisella päivävisiitillä Hollannissa, tarkalleen ottaen Maastrichtin kaupungissa.Hollantiin pääsee ns. lähibussilla, ja Hasseltista bussilippu Maastrichtiin maksaa tylyt 2e/ suunta. Matka kestää about tunnin. Belgian ja Hollannin välillä ei ole rajanylityspaikkaa, enkä nähnyt välillä edes yhtään kylttiä, joka indikoisi sitä tosiasiaa, että nyt ollaan vaihtamassa valtiota. Ihan kiva.

Eipä se Hollanti kovin paljoa eroa Belgiasta muutaman tunnin visiitin perusteella. Suurimapana erona on ehkä kuuluisat K-18 kahvilat. Muutenkin matkaseurueemme oli ns. heikossa hapessa lauantai-illan jälkeen, Hasseltissa kun baarit menee kiinni vasta aamukahdeksan aikoihin. Pitänee mennä uudestaan Hollannissa käymään.



Join kissan hyvin äkkiä pöydän alle.

 Koulu alkoi tällä viikolla. Aika helpolta on kaikki tähän asti vaikuttanut, samoja asioita kuin Suomessa mutta eri kielellä. Mielummin mä näitä kursseja täällä käyn, kuin Suomessa (aijaa?).

Viime viikonlopusta lähtien Hasseltissa on ollut kiertävä huvipuisto, joka on vallannut yhden kadun koko pituudeltaan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään Keravan pallokentälle räkäisty tivoli, vaan täällä mestoilla on kaikkea vesivuoristoradasta lähtien. Kadulla pauhaa diskomusiikki iltapäivästä yömyöhään. Normaalisti pendelöin kyseistä katua pitkin kouluun, mutta nakkikojujen, pellehermannien ja sokerikäryjen väistely ja haistelu alko vituttaa sen verran, et päätin etsiä kiertotien opinahjolle.

Myöskin Deepenbeekin kampukselta Hasseltin kampukselle menevät bussit käyttävät normaalisti kyseistä katua. Bussien väliaikaisreitti ei ole aivan yhtä nopea kuin meikäläisen, vaan koulukaverin mukaan Hasseltin aamuruuhkaan ajettu bussi oli tänään siessyt yhdessä risteyksessä 20-30 minuuttia. Julkinen liikenne on täällä muutenkin hanurista, mut ei siitä sen enempää.



Diepenbeekin kummallisuuksia: Mikä vittu toikin on?

Nyt reilun viikon venyttelyn jälkeen voisin todeta, että parasta täällä on muut opiskelijat. Joka kerta kun tutustuu uuteen ihmiseen, niin se on kotoisin uudesta maasta. Meidän kämpille muutti kolme uutta opiskelijaa viikonloppuna. Tällä hetkellä mun lisäksi täällä loisii maahanmuuttajia ainakin Kiinasta, Puolasta, Kamerunista ja Turkista.



Fukin' Bruges...

Belgiassa olut ei ole mikään leikin asia. Olutpanimoita pidetään täällä samassa asemassa, kuin Nokiaa Suomessa. Belgiassa olut on pyhä. Olutta saa kaikkialta. Meidän koululla on useampi oluthana, ja koulun liikuntasalin kahvilassa ei oikeastaan myydä muuta kuin olutta. Mitä muuta sitä rankan treenin tai koulupäivän jälkeen tarvitsee, kuin virkistävän börstan?


Yksi 500 oluesta testissä. Taustatuesta vastaavat Sarah ja Nicolas (vas.).



Eilinen Bruggen-reissu oli menestys. Kaupunki sijaitsee aivan toisessa päässä maata, mutta junalla matka taittui vaivaisessa kahdessa tunnissa. Koulun järkkäämä junakyyti lähti aikaisin aamukahdeksalta Hasseltin juna-asemalta. Edellisenä iltana oltiin väijytty Real Madridin peliä Hasseltissa, ja pelin jälkeen väijyttiin vielä hieman tuopin pohjia, joten muutaman tunnin yöunien jälkeen pikku kankkusessa viiden kilsan pyöräileminen tihkusateessa aamukuudelta ei ollut kovin mieltä ylentävää.

Koko Bruggen keskusta on jätetty keskiaikaiseen kuosiin, ja Unesco on hyysännyt sitä viimeiset kybävuotta. Aika hiljaseks veti mestat siellä, vanhimmat talot on vissiin jostain 1100-luvulta. Bruggea kutsutaan myös "pohjoisen Venetsiaksi", koska koko kaupungin läpi luikertelee kanavia. Meikäläisen kirjailijanlahjoilla ei oikeen pysty sanoin kuvailemaan kaupungin atmösfääriä. Menkää ite kattoo.


Kuva 1600-luvulla rakennetun vanhainkodin sisäpihalta.



Pakollisen opasretken jälkeen saimme myös muutaman tunnin omaa aikaa mestoilla. Itse suuntasin heti keskustan kuuluisaan Belfryn torniin. 83-metrin kapuaminen erittäin kapeita portaita 366 portaan verran veti hapoille, mutta näkymät oli onneksi sen arvoiset.

Käytiin myös pienemmällä porukalla muutamassa (oikeesti, vaan parissa) olutpanimossa/ravintolassa. Ehkä tiukin oli vanhaan linnaan rakennettu kaksikerroksinen oluthuone, josta sai yli viittäsataa erilaista bisseä. Emme ehtineet aivan jokaista olutta maistamaan, mutta siitä huolimatta joukkiomme poistui paikalta hymyssä suin.

Bruggelaiset ovat kovin uskovaista väkeä, ja nunnaluostarin lisäksi kaupungissa on 17 kirkkoa. Onneksi kaupungissa voi viettää aikaa myös muilla tavoin, kuten Bruggen yli neljässä sadassa pubissa.



Belfryn tornista oli hyvä kuikuilla.



Hoe kom je naar school?

Suomeksi: millä tulet kouluun? Vastaus: Met de fiets. Polkupyörällä.

Eli sain eilen vihdoinkin oman tsygän koululta. Pyörä on oikeastaan elinehto täällä, sillä kaikki arkimatkat on helpointa tehdä pyörällä. Kaikille kulkuväylille on suunniteltu omat kaistat pyörällä kulkeville. Mun kämpältä Diepenbeekistä ajaa koululle Hasseltiin noin 15 minuutta. Ei paha.

Oon tosiaankin aloittanut hollannin kielen opiskelun, ja ilmoittauduin jo tänään jatkokurssille. Kieli ei vaikuta kauhean vaikeelta, saksasta ja englannista on tosi paljon hyötyä. Ainostaan lausuminen aiheuttaa vaikeuksia, hollannin kielen sanoissa kun ei lausuta läheskään kaikkia kirjaimia. Esimerkiksi hollannin kielinen sana "uit" (suom. jostakin), lausutaan "ööit". Jonkun verran on myös semmosia ääneitä, joita en ole muissa kielissä joutunut käyttämään.

Tavoitteena on opetella tää paskakieli pois alta, nyt kun kerran tänne tuli lähdettyä.

Tosi paljon oon luonnollisesti tutustunut uusiin ihmisiin. Puolalaiset vaikuttaa todella epeleiltä, näyttivät tänään mulle kännykästä Muumien Mörön kuvaa, ja kysyivät mikä tää on suomeksi. Kovin tuntuivat kyseistä hahmoa pelkäävän. Muutenkin jengi tuntuu olevan aina kiinnostuneita Suomesta, ja kaikki haluais kuulemma käydä siellä. Meidän noin 40 vaihtarin joukossa on vaan kaksi oppilasta Pohjoismaista, joten ehkä sen kiinnostuksen ymmärtää.

Kävin tänään taas kiertelemässä Hasseltissa, ja innostuin vähän kuvailemaan. Hasselt on kaikkea muuta, kun Diepenbeek, missä asun. Hasselt on kuulemma koko Limburgin provinssin kallein kaupunki, ja se myös näkyy (mutsi lähetä rahaa). Täältä on myös kotoisin monet Euroopan kuuluisat vaatevalmistajat. Sen myös huomaa, sillä koko 1,5 kilometrin mittainen keskuskatu on täynnä mitä hienoimpia rätei ja lumpui myyviä kauppoja. Etsin keskustasta sadetakkia, ja eka joka osui käteen maksoi vaivaiset 75 euroa (nyt sitä rahaa mutsi!). No, onneks löyty huomattavasti halvempikin.

Huomenna tehdään maahanmuuttajaporukalla koko päivän kestävä retki kuuluisaan Bruggen kaupunkiin. Se on Belgian suosituin turistikohde, ja ollut Unescon suojelukohteena vuodesta 2000 lähtien.

Nyt olis tarkoitus lähtee viettää iltaa Hasseltiin espanjalaisten vaihtareitten kanssa Real Madrid - Ajax Amsterdam -pelin merkeissä. Ohessa myös video keskuskadun meiningeistä. Dag!

Ensimmäinen koulupäivä maahanmuuttajana

Eka koulupäivä oli ihan jees. Aika paljon odottelua, mutta myös paljon aikaa tutustua muihin vaihtareihin siinä odotellessa.

Meidän maahanmuuttajaryhmä on about 15-päinen. Rodut jakautuu seuraavasti: Yksi unkarilainen, yks ranskalainen, minä ja loput onkin Espanjasta. Ekana koulupäivänä tulikin kuultua enemmän espanjaa, kuin englantia.

Suurin osa ryhmän latinoista puhuu sen verran tangerrellen enkkua, että varmaan helpointa kaikille olisi, jos muutkin opettelisi espanjaa, ja opetus pidettäisiin sillä kielellä.

Nopeasti hujahtanut koulupäivä päättyi parin tunnin sporttihetkeen, joka pidettiin Hasseltin jäähallilla. Mukana oli myös muut vaihtariryhmät, eikä ainoastaan me journalistit. Koska suurin osa vaihtareista veti luikkarit jalkaan ensimmäistä kertaa elämässään, niin mun homma oli liikunnanopettajan kanssa opastaa muita luistelun saloihin.

Koulupäivän jälkeen kävin ostelemassa jotain kamoja, joita luulisin tarvitsevani. Poistettuani shampoon, kengät ja kynsisakset Hasseltin keskuskadulta, bongasin pari espanjalaista tuttua. Sen verran sain niiden puheesta selvää, että ymmärsin myös niitten olevan matkalla ruokakauppaan. Kenelläkään ei tietenkään ollut aavistusta siitä, misä semone o.

Kymmenen minuutin käppäilyn jälkeen löysimme tiemme Aldi-nimiseen kauppaan, joka muistuttaa aika paljon suomalaista Lidliä, sillä erotuksella, että Aldi on paljon halvempi.

Kotiinkin pääsin bussilla, josta jouduin taas maksamaan 2e, vaikka opettajat sanoivat koululla, että bussit on opiskelijoille ilmaisia. Hasseltin keskustassa ruuhka-aikaan käyty dialogi bussikuskin kanssa oli suurin piirtein seuraavanlainen:

Minä: Hello, menneekö tämä bussi Diepenbeekiin?
Kuski: Kyllä menee.
Minä: Okei, minä olen opiskelija (kaivan samalla kuolulta annettua opiskelijatodistusta esiin).
Kuski: Okei, mutta sun pitää maksaa.
Minä: Mutta mä oon opiskelija...
Kuski: Tähän bussiin kyllä pitää maksaa.
Minä: Mä luulin et nää bussit on niinku ilmaisia opiskelijoille?
Kuski: On ne, muttei tää bussi. Sun pitää maksaa.
Minä: Vedä homo kätees...

Tota viimeistä lainia lukuunottamatta homma meni noin. No, pulitin 2e, istuin vaivaantuneen näköisenä vaivaantuneen näköisen mummelin viereen ja rupesin bongailemaan tuttuja maisemia. Tällä kertaa jäin vain kaksi pysäkkiä liian myöhään pois, joten ihan hyvä suoritus multa.

Maailman metropolit: Diepenbeek

Matka tänne Keski-Euroopan metropoliin kesti koko päivän: Lento-lento-juna-juna-bussi.

Belgiassahan sijaitsee kaikki EU:n pääkonttorit sun muut höskät. Kuitenkin jo 10 minuutin junamatka Brysselin lentokentältä antoi viitteitä pahimmasta - junan ikkunasta näkyi lähinnä peltoa ja lehmiä. Hieman samanlaisia maisemia on aikaisemmin tullut nähtyä ainakin Sveitsissä ja Keski-Suomessa.

Sama meininki jatkui itse lomakohteessa, eli Hasseltin vieressä lymyilevässä Diepenbeekissä. Asuntoa ympäröivät maisemat on suoraan jostain Emmerdalesta ja jos oikeasta suunnasta tuulee, saattaa lievä lehmän scheissen ("shcijt" hollannin kielellä) käry karkoittaa viimeisetkin toiveet sivistyksestä.

Kuva otettu vaarallisen vilkkaalta Peperstraatilta, kadulta jossa lomahuvilani sijaitsee.

Lauantai-ilta ei ollut oikea aika saapua paikalle, sillä kaupat menevät täällä lauantaisin kello viiden jälkeen kiinni. Sunnuntaisin on ihan turha lähteä minnekään, sillä silloin täällä ei ole mikään auki. Yläkerrassa asuva kaveri kävi ystävällisesti dataamassa mulle netin toimintaan (sen ilmeisesti saa auki myös sunnuntaisin). Yritin samalla kysellä, josko lähistöllä olis edes joku avoinna oleva huoltoasema. Kuulemma kolmen kilometrin päässä moottoritien varressa on joku bensis, joka on ehkä auki...

Tutustuin myös seinän takana pokemonia huudattavaan japskitsubuun (taitaa oikeesti olla kiinalainen), joka piti mulle ystävällisesti pienet keittiösulkeiset. Valittelin heti kärkeen sille, kuinka pitkä matka Suomesta oli lomakohteeseen, johon aasialainen aivan asiaan kuuluvasti huomautti, että myös Kiinasta on suht pitkä matka Belgiaan. Hyvä pointti.

Juuri kun olin pääsemässä surffailun makuun Jin tuli koputtamaan huoneen ovelle, ja tarjosi nuudeleita ja kananmunia. Olin aijemmin kertonut sille, ettei mulla ole mitään ruokaa vielä jääkaappiin laitettavaksi. Jin pahoitteli ettei sillä ollut mitään muuta ruokaa mulle, kun kaikki sen tuoreen elintarvikkeet oli "jo eilen ostettuja". Törkeitä noi aasialaiset.

Ruokkija oli myös pahoillaan, ettei hänellä ollut haarukoita tai veitsiä. Hän kun käyttää itse vain syömäpuikkoja. Jonkun vanhan opiskelijan kamoista löyty onneks ottimet, joten ei tarvinnut alkaa chopstsickeillä säätää.